Ajatuksia perhe- ja pariterapiasta

Perhe- ja pariterapiassa voi luottamuksella ja turvallisesti käsitellä vanhemmuuteen liittyviä, hankaliakin teemoja. Esimerkiksi vaikka sitä, että välillä tekisi mieli karata kotoa ja jättää huusholli oman onnensa nojaan (Kukaan vanhemmista tuskin tekee tätä, moni varmaan miettii sitä usein). Tai pakata lapset laatikkoon ja lähettää heidät Timbuktuun ilman palautusosoitetta (tätäkin moni varmasti pohtii hankalina hetkinä).

Koko alkuvuosi on mennyt opintojen parissa ja tulevalla viikolla olisi Jaakko Seikkulan vetämät koulutuspäivät liittyen perhe- ja paripsykoterapeutin opintoihini.

Kirjallisuutta ahmittu jalukemisen myötä noussutkin useita asioita, joita olen pohtinut.

Miksi ihmiset olettavat, että perhe- ja paripsykoterapia otetaan mukaan kuvioihin silloin, kun tilanne on ollut pitkään kärjistyneenä ja vaikuttaa sille, että ero tai arkku on vaihtoehtoina? 
Perhe- ja pariterapiassa avataan keskusteluyhteyttä, tuodaan esille näkökulmia ja tullaan kuulluiksi. Se ei siis yksistään tarkoita sitä, että terapeutti luo ilmapiirin, jossa kommunikoidaan huutamatta. Tai sitä, että yhdessä lasten asioista keskustelu ei onnistu ilman terapeutin apua.

Perhe- ja pariterapiassa on mahdollista jakaa kuormitusta ja ymmärtää toisen näkökulmaa. Esimerkiksi masennus vaikuttaa koko perheen tilanteeseen ja dynamiikkaan, eikä mielestäni yksilöä hoitamalla saada toivottuja tuloksia. Vaikka yksilön olo helpottaisikin, jää perheeltä käsittelemättä tilanne, jolla saattaa olla suuri vaikutus perheen sisäisiin toimintatapoihin ja vuorovaikutukseen. Voi olla, että puoliso on jäänyt sairauden ajaksi yksin ja pohtii omaa kelpaavuuttaan, kun masentunut on saanut hoitotahollaan tukea oman minuutensa käsittelyyn.

Samalla tavalla masennus vaikuttaa lapsiin. Lapset eivät ymmärrä, miksi äiti vain makaa sängyssä, eikä jaksa tehdä heidän kanssaan mitään. Tai miksi isä liikkuu pyjamassa kaiket päivät, eikä puhu kenellekkään mitään.

Vanhemmuus muuttuu lasten kasvaessa. Lapset itsenäistyvät ja hakevat rajojaan, tämä voi suistaa vanhemman suunniltaan. Vanhempi saattaa tuntea itsensä hyödyttömäksi siinä vaiheessa, kun lapsesta on kasvanut (lähes) omatoiminen teini, joka vaikuttaa käyvän kotona vain hakemassa puhtaat vaatteet ja viikkorahan. Siinä vaiheessa, kun vanhemmille jää enemmän aikaa kahdestaan, saattaa pariskunta huomata, etteivät enää osaa keskustella muusta, kuin lapsiin liittyvistä asioista. Toisaalta, muu elämä ja eläminen saattaa usealla jäädä taka-alalle, kun huomio keskittyy lapsiarjen pyörittämiseen.

Kysesiin tilanteisiin harva varautuu ennalta ja eräänä päivänä herätessäsi huomaat olevasi yksin, lapsesi ovat muuttaneet pois, etkä tunne puolisoasi ulkonäköä lukuun ottamatta.

Perhe- ja pariterapiassa voi luottamuksella ja turvallisesti käsitellä vanhemmuuteen liittyviä teemoja. Esimerkiksi vaikka sitä, että välillä tekisi mieli karata kotoa ja jättää huusholli oman onnensa nojaan (Kukaan vanhemmista tuskin tekee tätä, moni miettii sitä usein). Tai pakata lapset laatikkoon ja lähettää heidät Timbuktuun ilman palautusosoitetta (tätäkin momi varmasti pohtii hankalina hetkinä). Se, että tällaisia pohtii, ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Ajatukset vain kertovat kuormittumisesta ja siitä, ettei ulospääsyä ole vielä löytynyt.
Terapiassa voidaan ylläpitää ja luoda keskusteluyhteyttä ja saada vanhemmat ymmärtämään teinin ajatuksenjuoksua. Tai käsiteltyä fyysinen tai psyykkinen sairastuminen ja sen vaikutus perheeseen. Myös kuolemantapaukset, muutot, työpaikan menetykset, avioerot ym saattavat olla tilanteita, jotka kuormittavat perhearkea.

Amerikassa perhe saattaa joutua oikeuden päätöksellä perheterapiaan tai väkivaltatapauksissa pariterapiaan. Liekköhän meillä täällä Suomessa samaa käytäntöä? Toisaalta aina on parempi se, että ihmiset hakeutuisivat avun piiriin itse, ilman tuomarin päätöstä.

Samoin perheterapiassa voidaan käsitellä arjen sujuvuutta ja sitä, että kaikki osapuolet osallistuvat kykyjensä mukaan yhteiseen arkeen, saavat äänensä kuuluviin ja tulevat kuulluiksi, Ja tottakai nähdyiksi.

Minulla olisi kalenterissa tilaa vielä koulutuspsykoterapia-asiakkaille, mikäli tiedät jonkun, joka saattaisi hyötyä pari- tai perhepsykoterapiasta. Ja asiakkuuteen ei tarvitse lähetettä, yhteydenotto riittää.