Sain puhelun. Henkilö esitteli itsensä ja kysyi, voinko ottaa vastaan, vaikkei hänellä ole kriisiä.

Päällisin puolin kaikki on hyvin, sisältä pidättelet itkua ja sinulla on olo, että haluaisit huutaa.

On täysin inhimillistä pohtia, milloin omat huolet ovat sellaisia, että niistä olisi hyvä puhua jonkun kanssa. Usein avun hakeminen tulee mieleen vasta silloin, kun olo on jo pitkään ollut raskas, tai silloin kun läheiset alkavat huolestuneena kyselemään, onko kaikki ok.

Perhe- ja pariterapiassa voi luottamuksella ja turvallisesti käsitellä vanhemmuuteen liittyviä, hankaliakin teemoja. Esimerkiksi vaikka sitä, että välillä tekisi mieli karata kotoa ja jättää huusholli oman onnensa nojaan (Kukaan vanhemmista tuskin tekee tätä, moni varmaan miettii sitä usein). Tai pakata lapset laatikkoon ja lähettää heidät...

Erilaiset mielenterveyden haasteet eivät kosketa vain yhtä ihmistä. Kun perheessä tai parisuhteessa yksi voi huonosti, se tuntuu kaikissa. Masennus, ahdistus, uupumus, kriisit tai pitkittyneet vuorovaikutusongelmat vaikuttavat arkeen, ilmapiiriin ja yhteyteen. Masentunut henkilö saattaa vetäytyä, jolloin parisuhteen dynamiikka ja läheisyys...

Tänään sinun tehtäväsi on vain olla olemassa. Se riittää.

Toivottomuus on tunnelin pimein kohta, mutta se on silti osa tunnelia – se ei ole päätepysäkki.

Ajatuskehä tarkoittaa mielen tapaa kiertää samaa rataa yhä uudelleen. Yksi ajatus synnyttää tunteen, tunne ohjaa toimintaa – ja toiminta puolestaan vahvistaa alkuperäistä ajatusta. Kehä sulkeutuu, ja alkaa uudelleen. Sinusta ehkä alkaa tuntua siltä, ettei ulospääsyä ole.

Millaisessa tilanteessa lyhytterapiasta on apua arjen kuormitukseen ja milloin on oikea hetki hakea apua?

Kaikkien elämässä tapahtuu yllättäviä asioita. Mitä tehdä, kun kriisi sattuu omalle kohdalle?