Minun rajani

Rajat vahvistavat ja suojaavat

Onko sinulle joskus käynyt niin, että sanot "kyllä", vaikkei sinua huvita tai vaikka olisi muutakin tekemistä ja haluaisit sanoa "ei"?
Moni meistä haluaa että muut pitäisivät meistä ja miellytämme siksi muita, vaikkemme haluaisi. Tai ehkä saatamme ajatella, ettei toinen enää pidä meistä, jos sanomme hänelle "ei". Tai ehkäpä ajattelemme, ettei toinen pärjää ilman apuamme ja koemme velvollisuudeksemme auttaa. Joskus muiden miellyttäminen tapahtuu omien voimavarojen kustannuksella ja on haitaksi oman jaksamisen kannalta. Rajojen asettaminen ei ole itsekkyyttä, vaan itsestä huolehtimista, oman jaksamisen ja mielenterveyden ylläpitämistä. Eli toisin sanoen, minun rajani ovat minun hyväkseni.

Pieni lapsi osaa vahvasti ilmaista sen, jos ei halua jotain. Mitä meissä tapahtuu kasvaessamme ja vanhetessamme? Miksi emme enää osaa pitää omia rajojamme tai sanoa niitä ääneen? Itse ajattelen, että ympäristö, yhteiskunta, kulttuuri ja kasvatus ovat opettaneet meille sen, ettei saa olla itsekäs. Omien rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen ei ole itsekkyyttä vaan sitä, että arvostaa itseään ja pitää huolta omasta jaksamisestaan.

Mitä rajat ovat?

Rajat ovat omaksi parhaaksi ja kertovat meille ja muille, missä minä alan ja mihin lopun. Rajat auttavat meitä pysymään omalla mukavuusalueella ja estävät meitä toimimasta omien normiemme vastaisesti.
Rajat voivat olla fyysisiä ja kertoa, kuinka haluan tulla lähestyttäväksi, useimmiten kyse on kuitenkin henkisistä rajoista.

Henkisissä rajoissa on kyse siitä, kuinka paljon annan itsestä käyttöön ja kuinka paljon on voimavaroja jaettavaksi muille. Rajat voivat olla liukuvia ja vaihdella, aivan kuten voimavaramme. Silloin, kun on nukkunut hyvin ja elämä hymyilee, on voimavaroja paljon enemmän ja siedämme paljon enemmän, kuin stressaavana aikana. Rajat auttavat meitä suuntaamaan aikaa, energiaa ja huomiota asioihin, jotka ovat meille oikeasti merkityksellisiä.

Miksi kannattaa asettaa rajat ja pitää niistä kiinni

Jos laitamme muut etusijalle ja vastaamme kaikkeen kyllä, jätämme omat tarpeet huomiotta. Omien tarpeiden huomioon ottaminen auttaa jaksamisessa ja parantaa resilienssiä. Eli, mikäli sanomme aina muille kyllä, saatamme ajautua uupumukseen, ärtyä tai jopa katkeroitua. Sisäinen ristiriita, jonka aiheuttaa halu miellyttää, mutta tarve levätä, voi pitkään jatkuessaan syödä voimiamme ja hyvinvointiamme. Itsetuntemus, eli syventyminen omiin tunteisiin, tarpeisiin ja toiveisiin auttaa meitä ymmärtämään omia rajoja ja pitämään niistä kiinni.

Rajat auttavat meitä

Vaikka saattaakin kuullostaa hassulle, rajat auttavat meitä monessa asiassa. Kun uskallamme asettaa rajoja, lisäämme omaa turvallisuuden tunnettamme ja selkeytämme ihmissuhteutamme. Samalla itsearvostuksemme vahvistuu ja ymmärrämme sen, kuinka tärkeitä olemme. "Olen tärkeä, minun jaksamiseni, tunteeni ja tarpeeni merkitsevät". Rajat auttavat meitä palautumisessa ja luomaan tilaa omille tarpeille, joka on välttämätöntä tasapainoisen arjen kannalta.

Kuinka oppia sanomaan EI

Rajoja voi opetella pikkuhiljaa. Aina ei tarvita pitkiä selityksiä. Joskus riittää, että sanoo yksinkertaisesti: "Kiitos, mutten pysty nyt" tai "Valitettavasti en nyt voi auttaa sinua". Aluksi rajojen asettaminen voi herättää voimakkaita tunteita, kuten syyllisyyttä. On hyvä muistaa, että syyllisyys on vain tunne, joka kertoo uuden opettelusta, ei väärästä teosta.  Aidot ihmissuhteet kestävät sen, kun sanomme "Ei" ja vahvistuvat sen ansiosta. Uskallamme olla aitoja ja rehellisiä itsellemme ja toisillemme. Saatamme tuntea huonoa omaatuntoa kieltäytymisestä tai jopa pettymystä siihen, ettemme auttaneet. Kannattaa keskittyä ajatukseen, että vaikkei minusta nyt ollut apua, ehkä ensi kerralla jaksan paremmin ja voin auttaa.

Rajojen asettaminen ei ole helppoa, mutta se on yksi tärkeimmistä taidoista hyvinvoinnin kannalta. Kun opimme pitämään huolta omista rajoistamme, pystymme myös antamaan toisille enemmän ilman, että kulutamme itseämme loppuun.

Jos rajojen asettaminen tuntuu vaikealta, et ole yksin. Sitä voi opetella, ja siihen saa myös tukea. Pienet askeleet riittävät: jokainen "ei" voi olla samalla iso kyllä itsellesi. 

Itsetuntemuksen ja hyväksynnän myötä rajojen asettaminen muuttuu helpommaksi.