Ero on kuin pieni kuolema. Ihminen joka on ollut vieressä ja jonka kanssa on jakanut kaiken ja suunnitellut tulevaisuuden, ei olekkaan yht'äkkiä siinä.

Vanhempi on vanhempi aina, nuoren itsenäistyessä vanhemman rooli muuttuu kauempaa ohjaavaksi tai turvasataman majakaksi, mistä löytää tukea ja neuvoja elämän karikoissa.

Joskus ihminen kyseenalaistaa itsensä ja tekemisensä. Tämä kyseenalaistaminen voi olla voimakasta ja aiheuttaa sen, ettei ihminen uskalla tehdä päätöksiä tai tuoda mielipidettään julki. Tällaisen taustalla saattavat olla lapsuuden epäsuotuisat kokemukset, jotka heijaastavat aikuisuuteen saakka. Myös parisuhteessa tapahtuneet, epäsuotuisat...

Usein ihmiset kertovat menneisyydestään ja siitä, kuinka tyhmästi ovat mielestään toimineet.

Olen työskennellyt ihmisten parissa vuosikymmenen ja huomannut, kuinka monet painivat aivan samojen asioiden kanssa. Ei juurikaan ole merkitystä sillä, millaisista taustoista ihmiset ovat lähtöisin, kaikki pohtivat samankaltaisia asioita.

Ihmisen elämään mahtuu monenlaisia kriisejä. Voi olla muuttoa, avioeroa tai lasten lähtöä kotoa. Opiskelun haasteita, ystävyyssuhteiden muutoksia tai sairauksia, jotka mullistavat elämää.