Näin äitienpäivän lähellä halusin kirjoittaa aiheesta turvaton vanhemmuus.

Jännitystä aiheuttavan asian kohtaaminen ja sen pohtiminen auttaa meitä tunnistamaan sekä ajatuksemme, että reaktiomme, jotka liittyvät jännityksen aiheuttajaan. Vastustajan tunteminen auttaa sen kukistamisessa, eikö niin?

Tunnetaidot tarkoittavat sitä, että ihminen tunnistaa omat tunteensa, osaa sanoittaa ne ja tunnistaa omat tarpeensa erilaisten tunteiden kautta. Tunnetaitojen avulla ihminen pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ja luomaan, sekä ylläpitämään ihmissuhteita. Omien tunteiden tunnistaminen ja kyky säädellä niitä, voi auttaa tunnistamaan toisen...

Ihminen alkaa usein uskomaan asioita, joita hänelle kerrotaan. Olkoon sitten kyse työpaikkakiusaamisesta tai lähisuhteen henkisestä väkivallasta. Jos kuulee koko ajan, ettei ole riittävä, alkaa siihen uskoa itsekin. Ja jos ihminen koko ajan vähättelee ja kyseenalaistaa omaa toimintaansa ja omia ajatuksiaan, on sillä samankaltainen vaikutus.

Syyllisyys voi tulla ajatuksista tai puheista. Ihminen voi tuntea syyllisyyttä myös omasta itsestään ja ulkonäöstään.

Moni ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa tai siihen, mille näyttää. Yhteiskuntamme ja some luovat tietyn mallin, johon jokaisen tulisi pyrkiä.

Suuret tunteet – kun ikävä, häpeä ja toivottomuus ottavat vallan

Ilman tunteita elämämme olisi harmaata.

Ero on kuin pieni kuolema. Ihminen joka on ollut vieressä ja jonka kanssa on jakanut kaiken ja suunnitellut tulevaisuuden, ei olekkaan yht'äkkiä siinä.

Vanhempi on vanhempi aina, nuoren itsenäistyessä vanhemman rooli muuttuu kauempaa ohjaavaksi tai turvasataman majakaksi, mistä löytää tukea ja neuvoja elämän karikoissa.